Ostin kesällä itselleni pitkään himoitsemani Android-puhelimen. Koska olin liikkeellä opiskelijabudjetilla, enkä kytkykauppoihin halunnut ryhtyä, puhelimeksi valikoitui HTC:n (silloin) uusi malli nimeltä Wildfire. Wildfiren mukana tulee Androidin versio 2.1.
Jo ennen puhelimen saapumista kauppoihin HTC lupasi päivittää käyttöjärjestelmän versioon 2.2, joka tuttavallisemmin tunnetaan nimellä Froyo (kuvassa oikealla). Froyon tiedettiin sisältävän implementaation Androidille ajonaikaisesta java-kääntäjästä joka englanniksi tunnetaan nimellä just-in-time compiler. JITC:n kerrottiin tuovan jopa lähes 100% parannuksen koodin suoritusnopeuteen, mikä olisi alitehoiselle budjettiluokan puhelimelle enemmän kuin tervetullut parannus. Aikatauluksi ilmoitettiin Q3 2010, eli heinä-syyskuu. Tuli lokakuu, ei päivitystä. Lähetin HTC:lle sähköpostia, missä tiedustelin Froyon Wildfire-käännöksen julkaisuajankohtaa. Vastauksena sain geneerisen viestin, missä kerrottiin, että yhtiöllä ei ole mitään uutta tiedotettavaa tiedusteluni tiimoilta. Tuli marraskuu, eikä vieläkään julkaisua tai edes ilmoitusta uudesta arvioidusta julkaisupäivästä. Tuli joulukuu ja silloin minulta loppui kärsivällisyys.
 |
| Android-tuoteperhe (Kuva Niall Kennedy) |
 |
| HTC Wildfire |
Froyon koodi oli julkaistu jo kesäkuussa ja siitä lähtien hakkeriporukat ovat tehneet siitä omia käännöksiään eri laitteille. Törmäsin loppukesästä IRC:ssä seikkaillessani sattumalta Cyanogenmod-jakelun Wildfire-käännöksestä vastaavaan koodariin, ja kuulin, että koodinimi CM6 olisi valmistumassa tuota pikaa. Oletin kuitenkin HTC:n ehtivän ensin, joten en silloin edes harkinnut sen kokeilemista. Kun HTC:n julkaisuaikataulu alkoi venyä sietämättömän pitkälle päätin käydä katsastamassa CM6:n tilanteen Xdadevelopers-forumilta. Positiivisten kirjoitusten rohkaisemana menin vielä projektin IRC-kanavalle kyselemään henkilökohtaisia kommentteja käyttäjiltä varmistaakseni, että en saata puhelintani käyttökelvottomaan tilaan. Minulla on eräs Android-sovellusprojekti kesken, enkä halunnut tärvellä rautadebuggeriani.
Asennus
IRC:ssä sain linkit yksityiskohtaisiin ohjeisiin uuden käyttöjärjestelmän asentamiseksi. Käytännössä asentaminen jakautui seuraaviin vaiheisiin:
- Rootin oikeuksien hankkiminen ja bootloaderin asennus
- Asennettujen ohjelmien varmuuskopiointi
- Recovery-moodiin buuttaaminen
- Käyttöjärjestelmän varmuuskopiointi
- Muistin tyhjennys
- Uuden käyttöjärjestelmän ja Google-työkalujen poltto
Got root?
Pitkäaikaiselle Linux-käyttäjälle tuli järkytyksenä se tieto, että Linux-puhelimen ostajalla ei ole pääkäyttäjän oikeuksia omassa puhelimessaan. Puhelinten valmistajat ovat estäneet sen! Tietenkään se ei ole kuin hidaste; kaikille alaan vihkiytyneille lienee selvää, että kiertokeinot löytyvät ja ne etsitään.
Sain IRC-kanavalla linkin loistavaan ohjeeseen, jonka käyttäjä nimimerkillä Turkeys on kirjoittanut. Puhelin piti laittaa debug-moodiin, tosin minun tapauksessa se oli jo valmiiksi, koska minulla on edellä mainittu Android-sovellusprojekti menossa. Lisäksi piti sallia ohjelmien asentaminen tuntemattomista lähteistä, mutta sekin oli puhelimessani jo valmiiksi asetettu. Roottaamista varten latasin pari ohjelmapakettia ja ryhdyin toimeen.
Unrevoked-niminen paketti tuli binääriäen kera Windowsille, Mac OS:lle ja Linuxille. Roottaaminen vaati käytännössä yhden ohjelman ajamisen, mikä buuttasi puhelimen ADB-väylää pitkin muutamaan kertaan ja asenteli kaiken tarpeellisen root-oikeuksien saamiseksi. Tässä kohtaa kuitenkin törmäsin ongelmaan. Minulla oli jäänyt toiselle työpöydälle Eclipse auki ja se ilmeisesti kaappasi ADB-väylän käyttöönsä ensimmäisen buutin jälkeen ja asennus jäi puolitiehen. Sen lopulta tajuttuani suljin Eclipsen ja yritin uudestaan. Sillä kertaa asennus meni läpi ongelmitta ja komennon 'su' jälkeen komentorivillä minua tervehti tuttu ja turvallinen risuaita komentokehoitteen perässä.
Ohjelmien varmuuskopiointi
Ohjelmien varmuuskopiointia varten piti asentaa Android-kauppapaikasta Titanium Backup. Sen avulla käyttäjä voi tallentaa käyttämänsä ohjelmat asetuksineen SD-kortille ja palauttaa ne sieltä uuden käyttöjärjestelmän asentamisen jälkeen. Ennen kuin ohjelmasta saa kaiken hyödyn irti, piti ohjelman sisällä asentaa vielä Busybox-niminen ohjelmapaketti. Varmuuskopioitavia tiedostoja löytyi puhelimestani noin 180 kappaletta ja niitä tallennettaessa ilmeni ongelma. Olin asentanut ohjelman, joka pakottaa ohjelmat pyytämään käyttäjältä luvan pääkäyttäjän oikeuksien käyttämiseen. Normaalisti oikeudet annetaan kullekin ohjelmalle kerran ja sen jälkeen se muistaa valinnan. Titanium Backupin tapauksessa kuitenkaan se ei toiminut odotetulla tavalla ja jouduin antamaan luvan rootin oikeuksiin ehkä noin viisi kertaa jokaista kopioitavaa tiedostoa kohden. Pian kävi selväksi, että Superuser Request -ohjelma on poistettava tai kopioinnissa menee koko yö. Sain lopulta varmuuskopion tehtyä ja pääsin siirtymään seuraavaan vaiheeseen.
HBoot
Seuraavaksi oli aika polkaista käyntiin roottauksen yhteydessä asennettu bootloader. Se tapahtui siten, että puhelin sammutettiin ja käynnistettäessä pidettin miinusmerkkistä volyyminappia pohjassa. Bootloaderin valikko oli kohtuullisen karu ja siinä navigoimiseen käytettiin volyyminappeja, trackballia ja virtanappia. Wildfiren ruudun alareunassa olevat kapasitiiviset napit eivät olleet käytössä. Ensimmäisenä otettiin varmuuskopio käyttöjärjestelmästä SD-kortille.
 |
| Cyanogenmod 6 HTC Wildfiressa |
Viimeinen vaihe oli uuden Cyanogenmodin ja Googlen työkalujen polltaminen puhelimen muistiin. Molemmat opetaatiot sujuivat sekunneissa ja sitten Froyoni oli valmis buutattavaksi! Uuden käyttöjärjestelmän ensimmäinen buuttaus kestää aina useita minuutteja, kun Dalvik-virtuaalikone kerää itsensä kasaan. Sim-lukituksen avauduttua minua odotti ADW-työpöytä ja Android 2.2 ilman HTC:n omia hömpötyksiä.
Käyttökokemuksista uudessa ympäristössä kerron seuraavalla kerralla.
Linkkejä:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti