Arkea ja juhlaa

Sitten viimeisen kirjoituksen on tapahtunut kaikenlaista. Ensinnäkin vietimme firman pikkujoulut käymällä The Travelling Salesmanin startup-tapaamisessa. Alkuperäinen tarkoitus oli mennä paikalle ihan huumorimielessä ja tilaisuuden tullen jopa hieman trollata luennoitsijoita, mutta he osoittautuivat niin hyviksi tyypeiksi, että se suunnitelma jäi ja keskityimme vain muuten heittämään läppää jannujen kanssa. Tilaisuuden jälkeen kävimme heidän kanssaan vielä illallisella.

Yhdysvaltojen kiitospäivää on täällä kohtuullisen iso juttu, koska kaveripiirin mamuista helposti yli puolet on jenkkejä. Eräs ystävämme oli kutsunut meidät kiitospäivän illalliselle luokseen. Kolmekymmenpäinen vierasjoukko edusti noin kymmenkuntaa eri kansallisuutta. Perinpohjaisen ylensyönnin jälkeen siirryimme kantakapakkaan ylenjuomaan.

Seuraavana päivänä olikin sitten Suomen itsenäisyyspäivä, jota juhlistimme käymällä oopperassa. Opperan jälkeen siirryimme jatkamaan juhlistamista Prahan yössä.

Yhtenä sunnuntaina pidimme herrasmiesten pokeri-illan. Pelaajia oli vain neljä, mutta lystiä piisasi. Pitää järjestää noita useamminkin.

Viime sunnuntaina kävimme jälleen katsomassa teatteriesityksen. Tällä kertaa näytelmä oli Harold Pinterin kirjoittama The Homecoming ja esittäjänä jälleen teatteriryhmä Blood, Love and Rhetoric. Näytelmä oli kyllä suoraan sanoen aika nyrjähtänyt ja synkkä, mutta samalla hauska.

Torsaina olisi tarkoitus mennä katsomaan Euro Hockey Tourin ottelu Tsekki-Suomi. Saapi nähdä sattuuko meidän uusi paras kaverimme tulemaan hallilla vastaan. ;)

Joulun olen päättänyt viettää täällä. Olen saanut ystäviltä kutsuja lounaille ja illallisille, joten seuraa ja sapuskaa ainakin löytyy. Lisäksi tapaninpäivänä on tarkoitus lähteä Český Krumloviin pariksi päiväksi. Se on pieni keskiaikainen kaupunki Itävallan rajan tuntumassa. Kuulemma hyvin samantapainen kuin Tallinnan vanha kaupunki. Suunnitelma on kai kierrellä nähtävyydet ja pubit ja ravintolat, joten eiköhän lystiä piisaa.

Hyvää joulua kaikille Suomeen.

Viikkopäivitys

Jälleen on reilu viikko vierähtänyt viimeisestä päivityksestä, joten lienee aika kirjoitella kuulumisia. Lauantaina pidin pienimuotoiset tuparit kämpillä. Vaikka annoin vieraille varoitusaikaa vain muutavia tunteja, niin siitä huolimatta ilahduttavan moni pääsi paikalle. Koska kämpillä ei vielä tässä vaiheessa ole mitään muuta viihdettä, niin illanistujaisten viihdenumero oli elävä musiikki. Kun kello löi sen verran, että kitaraa ei enää kehdannut soittaa, niin siirryimme jatkamaan iltaa paikallisiin ravitsemusliikkeisiin.

Maanantaina kävin katsastamassa erään paikallisen karaoke-pubin. Päivällä vilkaisin biisilistaa ja bongasin sieltä noin 40 biisiä, mitä voisin vetää. Paikalle päästyä pettymys oli pienoinen, nimittäin baarin äänentoisto ja akustiikka eivät ole ihan suomalaisten putiikkien tasolla. Ensinnäkin tila oli kellarissa, missä kaikki seinät ja katto olivat paljasta verhoamatonta betonia. Kalusteetkin olivat pehmustamattomia ja lattia kaakelia, joten paikka oli aikamoinen kaikukammio. Mikrofoni oli about Anttila-tasoa ja kaikki kaiuttimet eriparia. Sointi ei siis todellakaan ollut optimaalinen. Laulu kajahti ilmoille täällä jo klo 20. Baari tarjosi minulle pari shottia jotain imelää litkua, mikä maistui etäisesti päärynäesanssille ja kakkostyypin diabetekselle. Laulajien keskimääräinen taso oli suunnilleen sama kuin suomalaisessa karaoke-baarissa viikonloppuiltana, eli erittäin kirjava. Vedin illan aikana muistaakseni seitsemän biisiä. Kahdeksannen jätin laulamatta, kun yleisö alkoi harventumaan ja laulajat huononemaan. Ilmeisesti kyseisen firman naapurissa on toisessa baarissa myös maanantaisin karaoke, joten pitänee käydä varman käydä siellä ensi maanantaina.

Yritin käydä tekemässä kaasu- ja sähkösopimukset, mutta saanto oli vain 50%. Vuokranantaja oli täyttänyt väärän firman sähkösopimuksen, joten se kuponki pitää täyttää uudestaan. Postilaatikkoon en ole vieläkään saanut avainta.

Urohoilurintamalla on tullut käytyä puntilla kolme kertaa viikossa ja pari kertaa jopa aamulenkillä. Sama meininki olisi tarkoitus pitää yllä.

Kulttuuria ja urohoilua

Viimeinen viikko on mennyt kulttuurin ja urohoilun parissa. Kävimme torstaina katsomassa Friedrich Dürrenmattin kirjoittaman näytelmän The Physicists. Esittäjinä oli paikallinen Blood, Love and Rhetoric -teatteri, joka koostuu pääosin mamuista. Näytelmän jälkeen sitten lähdimme hieman juhlistamaan ensi-iltaa näyttelijöiden kanssa.

Lauantaina oli ohjelmassa blues/jazz-bändi Dutchess & The Kittens. Orkesterin keikan alku viivästyi aika paljon, joten keikan jälkeen jatkoiluun ei ollut erityisempää tarvetta. Oikein maino bändi ja mielettömän mukavia soittajia.

Sunnuntai meni enimmäkseen peiton alla maailmaa piilossa. Illalla kävin kuitenkin kantabaarissa pelaamassa yhden pelin Riskiä. Ei mennyt ihan nappiin, mutta ensi kerralla tiedän miten peli toimii, ja osaan toimia hieman suunnitelmallisemmin.

Maanantaina alkoi Uusi Parempi Elämä. Sen avajaisia vietimme Tipsport Arenan punttisalilla. Välineistö ei ollut ihan tottumallani tasolla; tangot uudenvuoden tinaa ja limput värän kokoisia halkaisijaltaan. Kyykkyräkki sentään löytyi, joten treeni saatiin vedettyä läpi. Pitänee vielä käydä katsastamassa pari muuta salia, josko jossain olisi kunnon painonnostotanko ja kisakokoiset kiekot.

Maanantai huipentui illalliseen ystävän luona. Hän oli tehnyt mitä mainiointa maksarisottoa venetsialaiseen tyyliin. Ruoan päälle nopea pistäytyminen kulmakunnan uudessa kuppilassa. Paikka oli minun makuun ehkä hieman turhan hipsteröitynyt. Muut olivat sen sijaan ilahtuneita puliukkojen vähyydestä edellisen omistajan aikaiseen asiakaskuntaan verrattuna.

Tiistai sitten avattiin lenkillä Stromovka-puistossa. Eipä ihan äkkiä tule mielee, milloin olisin viimeksi käynyt aamulenkillä. Kenties en ikinä. Hieman koleasta kelistä huolimatta hölkätessä tuli hiki. Nyt illalla sen sijaan on kintut aika tukossa ja kävely hieman vaivalloista. Illemmalla on kenties vielä ohjelmassa keilausta.

Ensimmäinen viikko

Ensimmäinen viikko Prahassa on nyt takana. Aika on mennyt käytännön asioita hoidellessa, töitä tehdessä sekä uusin paikkoihin ja ihmisiin tutustuessa. Tänään on tarkoitus viimein muuttaa omaan kämppään.

Heti ensimmäisenä päivänä sain hommattua tsekkiläisen puhelinliittymän sekä pankkitilin. Asunnon nettiliittymä sen sijaan on hieman vastatuulessa. Ensinnäkään edulinen ja nopea palveluntarjoaja UPS ei pysty toimittamaan liittymää minun taloon. Kalliimpi ja huomattavasti hitaampi O2 sen sijaan toimittaa, mutta ulkomaalaisena minun on hommattava jotain pirun todistuksia sekä maksettava noin 4kk nettimaksujen suuruinen takuusumma. Jäämme seuraamaan tilannetta tältä osalta. Lisäksi vuokranantaja ei ole vieläkään toimittanut minulle postilaatikon avainta.

Jotain huomioita tsekkiläisestä kulttuurista. Ensinnäkin ravintolaan on täällä tapana tuoda koira mukana. Usein samassa ravintolassa on kolmekin piskiä samaan aikaan. Koirille toimitetaan talon puolesta vesikuppi, eikä kukaan asiakkaistakaan näytä mököttävän karvakorvien läsnäolosta.

Toinen silmään pistänyt ilmiö on shortsisankarit < 10°C säässä. Niitä näkee päivittäin. Kuullemma näitä sissejä on viljalti, jotka kitkuttavat ainakin ensilumeen asti shortseissa. Finskiä hirvittää katsoa moista menoa.

Sain paikalliselta oppaalta kierroksen vanhassa kaupungissa yhtenä iltana. On kyllä käsittämättömän upeita tontteja (ja mökkejä). Yksi vanhan kaupungin osista on nimeltään Novy Svet eli Uusi maalilma. Siellä rakennukset ovat vielä pääosin tavallisten ihmisten asuttamia. Lopuksi vielä nousimme kukkulalle Letnan puistossa, missä ennen sijaitsi valtava Stalinin muistomerkki. Nykyään paikalla on valtava metronomi ja sieltä on mahtava näkymä.

Uusi maailma

Öinen Praha linnan kupeesta kuvattuna.

Errr... joku luostari muistaakseni.

Good morning Prague

Ensimmäinen aamu Prahassa on valjennut. Aamu alkoi suurkaupungin ääniin totutellen. Raitiovaunut, bussit, autot, hälytysajoneuvot, kirkonkellot ja jopa hevosvaunut pitävät aikamoista mekkalaa. 

Matka sujui melko kivuttomasti flunssasta ja pienistä ärsykkeistä huolimatta. Matkalaukku oli muutaman kilon  ylipainoinen ja lisäkilot oli hinnoiteltu edukkaasti á 9 EUR. Sitten turvatarkastuksessa sain lähes täyden palvelun, kun pääsin purkamaan käsimatkatavarat kokonaan, ottamaan kengät pois ja sitten vielä tullimies varmuuden vuoksi hipelöi hieman. Lentokoneessa oli joku kajaanilainen työporukka yhteistyökumppanin tarjoamalla virkistäytymismatkalla Prahaan. Ilmeisesti virkistäytyminen oli aloitettu jo bussin lähtiessä Kajaanista ja herrat alkoivatkin olla jo suorastaan bilemeiningeissä koneeseen päästyään. Arttu Wiskari mainittiin aika monta kertaa keskusteluissa ympärilläni.

Prahaan laskeuduttua otin sitten lentokentältä taksin kaverin kämpille. Ei tainnut ajaa keskustassa missään vaiheessa alle kahdeksaakymppiä. Järjetöntä slalomia autojen välissä ja läheltä piti -tilanteitakin oli muutama.

Kaverin kämpille päästyäni joimme pienet skumpat saapumisen kunniaksi. Molemmat oli pitkä matkustuspäivä takana, joten yhdessä tuumin siirsimmen varsinaisen bilettämisen viikonlopulle. Skumpan jälkeen tilasimme ruokaa ja sen jälkeen nukkumaan. 

Oman kämpän avaimet saan ilmeisesti tänään. Ennen perjantaita tuskin kuitenkaan varsinaisesti muutan sinne, koska vaikka siellä on sänky, niin siitä ilmeisesti puuttuu patja. Tänään neuvottelemme vuokranantajan kanssa siitä, mitä kalusteita haluan kämppään. Lisäksi pitää tässä pikimmiten hommata tsekkiläinen SIM-kortti, internet-liittymä ja pankkitili.

Praha T-1 päivä

Huhhuh. Huomenna on lähtö viimein. Kämppä alkaa perjantaina r Kiitos Kati taina erjantaina jantaina. tyhjennetty tavarasta. Jumalaton homma on kyllä hankkiutua eroon vuosien varrella kertyneestä roinasta. Tavaroita läpi käydessä seasta löytyi myös joitain hienoja muistoja, jotka päätin ottaa mukaan. Huomenna sitten vielä lopullinen siivous ja viimeisten matkatavaroiden pakkaaminen.

Viikonloppuna vedin pari keikkaa. Ensin perjantaina Operation Ozzy soitti popparissa. Paikalla oli toistasataa Ozzy-fania ja meininki oli katossa. Bändikin pisti aika hyvän show'n pystyyn. Keikasta jäi muistoksi nippu loistavia kuvia, kun valokuvaaja Jaakko Manninen tuli paikalle dokumentoimaan iltaa kameransa kera. Valitettavasti Pekan ja Henrin yritykset kuvata keikkaa videokameralla epäonnistuivat molemmat.

Kuva: Jaakko Manninen Photography

Lauantaina oli vuorossa Dyecrest ja Kapteeni Å & perämies Paasonen Ristiinan Bar Footlessa. Paikanpäälle tullessani löysin miksaajamme Jussin virittelemästä baarin kokoon nähden humoristisen ylimitoitettua PA-laitteistoa. Homma oli vedetty ainakin riittävän isolle. Pian sen jälkeen kuulin, että keikka oli lähes loppuunmyyty jo ennakkoon. Ilmeisesti vielä kaikkien vuosien jälkeenkin kotikenttäetu on vahva Etelä-Savossa. Keikan alettua jouduin pian hämmennyksen valtaan yleisön laulettua biisejä mukana heti ensimmäisestä säkeistöstä ja suorastaan aggressiivisen kovaa.

Dyecrestin setin aikana baari oli aivan ääriään myöten täynnä. Kipparisekstetin tullessa lavalle yleisöstä oli hävinnyt ehkä vajaa kolmannes. Silti meininki oli edelleen katossa ja bändi jälleen intoutui ujuttamaan settiin yllätysbiisejä meiningin sitä vaatiessa. Keikan jälkeen hillitön roudaaminen ja sitten jatkoille. Jatkot olivat tällä kertaa A1-luokkaa. Isäntäväen tiluksilla oli soittopeliä jos minkämoista, ja musiikki raikasi iloisesti aamuun asti.

Jarkko kävi Jyväskylässä pariinkin kertaan viikonlopun aikana auttamassa kämpän tyhjentämisessä. Ilman sitä apua olisin suoraan sanoen ollut kusessa. Lisäksi Jarkko oli tietenkin keikkakuskina ja roudarina Ristiinassa.

Nyt pitäisi varmaan ottaa pienet unet ja aamulla alkaa pakkaamaan laukkuja ja puunaamaan kämppää.

Muokattu 30.10. klo 18.50: Ozzy-keikka oli toki perjantaina. Kiitos Kati. 

Praha T-10 päivää

Pönötyskuva kukkien kera.
(Kuva: Tapio Honkonen)

Lähtöön on 10 päivää. Ahkerat agenttini Prahassa ovat hommanneet minulle kämpän Tipsport areenaa vastapäätä Praha 7:ssa. Siitä on noin kuuden korttelin kävelymatka toimistolle. Kämppä sisältää jotain kalusteita ja esimerkiksi pesukoneen. Vuokra on noin 500 EUR kuussa, kun mukaan lasketaan sähkö ja kaasu ja mitänäitänyton. Sängystä puuttuu patja, joten matka paikalliseen Ikeaan on edessä heti, kun pääsen tiluksille. Mukaani otan Suomesta vain yhden ison matkalaukun ja käsimatkatavaralaukun. Käytännössä siis mukaan lähtee suunnilleen vaatteita ja duuniläppäri.

Ylimääräisiä sydämmentykytyksiä tarjoaa lentoalan työtaistelut. Sekä Norwegianin lentäjät että lennonjohtajat ovat menossa lakkoon juuri lähtöpäivänä. Lisäksi lennonjohdossa on myös työsulku-uhka päällä samalle päivälle. Käsittääkseni lentäjien lakko ei pitäisi vaikuttaa Suomeen ja lennonjohdon hässäkät koskevat kai lähinnä Tampereen aluelennonjohtoa (mitä lie se onkin), mutta kukapa niitä kerrannaisvaikutuksia osaa arvioida.

Olen hankkinut tšekin kielen kielikurssin. Englannillakin varmasti pärjää hyvin pitkälle, mutta tuntuisi tyhmältä jättää opettelematta uusi kieli, kun siihen on mahdollisuus. En valitettavasti ole ehtinyt käymään läpi vasta kuin ensimmäisen oppitunnin. Syytän kiirettä, mutta oikeasti se on saamattomuutta.

Tänään sain tyhjennettyä kämppää kivasti, kun äiti kävi pyörähtämässä. Pääsin eroon televisiosta, subbarista, levyistä ja isosta kasasta kirjoja. Lisäksi moottoripyörän satulalaukut lähtivät Mikkeliin minun kanahäkkiä täyttämästä. Onhan tätä romua vielä aika pajon täällä, mutta viikon päästä, kun Jarkko tulee hakemaan yhden kuorman, niin sen jälkeen suunnilleen kaikki mikä ei ole menossa kaatopaikalle on roudattu pois.

"Nyt vähän asennetta siihen poseeraamiseen"
(Kuva: Tapio Honkonen)

Eilen tanssittiin läkisäisiä Popparissa. Paikalle oli saapunut satapäinen joukko ystäviä kuuntelemaan Dyecrestia ja Petoniporsaita. Fiiliksiä on vaikea pukea sanoiksi. Ensinnäkin Dyecrestin comeback-keikka jo itsessään sai mielen herkistymään. Siihen päälle sitten vielä kaikki rakkaat ystävät, jotka olivat tulleet juhlimaan kanssani. Olen äärimmäisen otettu kaikesta saamastani tuesta ja lämmöstä.

Jyväskylä jää taakse ja samalla päättyy tämä yhdeksän vuotta kestänyt ajanjakso elämässäni. Onneksi nykypäivänä sosiaalinen media mahdollistaa yhdeydenpidon ystäviin vaivattomasti, vaikka välissä olisikin useampi tuhat kilometriä. Yksi osa sitä on tämä blogi, missä tulen lähiaikoina kirjoittelemaan boheemielämästäni Tŝekinmaalla.