Kevättä ilmassa

Edellisestä kirjoituksesta on taas hieman vierähtänyt aikaa, joten kerrataanpas viimeaikaisia tapahtumia hieman.

Ensinnäkin, kuten edellisessä kirjoituksessa mainitsin, kävin Suomessa viikonloppumatkalla. Suurin osa viikonlopusta meni bändikämpällä biisejä nikkaroidessa, mutta mukaan mahtui myös saunaillan muodossa vietetty tuotantopalaveri bändin kanssa, käväisy kummipojan synymäpäiväkesteillä, nopea vierailu paikallisella moottoripyöräkerholla sekä hyvin nukuttu yö koti-kotona.

Miehet hommissa.

Seuraavana viikonloppuna tuli Suomesta muutama NASU (Nuori Akateeminen Stiga-Urheilija) vierailulle Prahaan. Jos joku luulee, että NASU:ilu on pelkkää pöytälätkää, niin silloin on karkeasti erehtynyt. Viilonlopun lajeihin kuului  muun muassa pokeri, biljardi, darts, back gammon, nyrkkeily sekä lantinheitto. Sääkin sattui suosimaan, niin pääsimme nauttimaan kevään ensimmäiset terassioluet Letnan puistossa. Lisäksi Jaskan kanssa soitimme yllätyskeikan Sivukoirassa, joskin yleisö jäi vähälukuiseksi.

Soittajat Sivukoirassa.

Yritys on kova...

..., mutta ei riitä.

Kevään ensimmäinen terassiolut.

NASU:jen poistuttua pitäjästä onkin sitten tapahtunut vähemmän. Tuli käytyä katsomassa Austin Lucasin akustinen keikka Propagandassa. Mies on tulossa soittamaan Helsinkiin LeBonkiin 5. maaliskuuta. Suosittelen lämpimästi, jos punk-folk putoaa.

Tärähtänyt ja alivalottunut kuva tärähtäneista ja alivalottuneista Lucasin veljeksistä laulamassa karaokea keikan jälkeen.

Lisäksi olympiajääkiekkoa tuli jälleen katsottua paikallisten ruotsalaisvahvistusten kera. Onneksi eivät paskiaiset voittaneet kultaa, niin pysyvät edes jotenkin vielä maan pinnalla.

Tätä kirjoittaessa nautin reissumiestä ja Staropramenia. Reissumiehet toi siskoni, joka on tällä hetkellä perheineen Prahassa vierailulla. Heidän kanssaan olemme kiertäneet viimeiset pari päivää katsomassa paikallisia nähtävyyksiä. Vielä on ohjelmassa mm. opaskierros Prahan linnassa, käynti eläintarhassa sekä Lev Prahan jääkiekkomatsi. Kiirettä siis piisaa vielä seuraavan muutaman päivän ajan.

Etsinnät voi lopettaa, Nemo löytyi Mořský světistä.

Tsekkiä olen muistanut nyt opiskella hieman ahkerammin kuin aikaisemmin. Kaupan kassalla ja ravintolassa alkaa jo hieman hahmottua, että mistä puhutaan. Ei tässä vielä mitään syvällisiä keskusteluja käydä, mutta edistystä tapahtuu. Kieli on kuitenkin savolaiselle lärville hieman haastava, kun se sisältää paljon äänteitä, joita Härmässä ei tunneta. Esimerkkinä mainittakoon se, kun odotin kuriiripakettia. Koska talossani on summeri, niin ajattelin, että paketti mahdollisesti toimitetaan kotiovelle asti. Lähettifirman keskus varoitteli, että kuljettajat eivät välttämättä puhu juurikaan englantia, joten päätin varautua asioimaan tsekiksi kasomalla Google Translatesta, miten sanotaan "neljäs kerros" paikallisella kielellä ilmaistuna.

"čtvrté patro"

Niin... Siinä on nyt sitten heti kärkeen viisi konsonanttia pistämässä jauhot suuhun ulkomaan elävälle. Näitä minä mietin ja valvon.

Janne

P.S. Noudin paketin alaovelta.

Tammikuinen tilannepäivitys

Ei ole tullut muutamaan viikkoon kirjoiteltua, joten lienee aika taas kertailla, mitä on tullut tehtyä. Ensinnäkin sain passin uusittua ja hommattua tsekkiläisen pankkikortin. Elämä on siis niiltä osin huomattavasti helpompaa. Lisäksi lähetin suurlähetystön kautta Väestörekisterikeskukselle oikaisupyynnön osoitteeni tiimoilta. Heidän web-lomake ei sitten puhunutkaan unicodea ja kantaan mennyt osoite oli ihan höpöhöpöä. Siitä johtuen en sitten saanut uutta suomalaista pankkikorttia. Noh, olen nyt ollut yhteydessä Kelaan ja Nordeaan myös, että eiköhän kusti ala polkea taas Suomen suunnastakin.

Arki Prahassa rullaa tällä hetkellä oikein leppoisasti. Rutiineihin kuuluu punttitreeni kolmesti viikossa ja tietenkin työt. Lisäksi kavereiden kesken kokkailemme toisillemme ruokaa useamman kerran viikossa. Tai siis enimmäkseen he kokkaavat, mutta kyllä minäkin aina silloin tällöin yritän jotain räpeltää. Siihen sitten vielä päälle saa sotkettua jonkun verran kulttuuria. Tällä viikolla kävimme keskiviikkona katsomassa Tsekin filharmonikot ja lauantaina teatteriesityksen. Ensi viikolla olisi sitten Dream Theaterin keikka.

Paikallinen karaoke-skene on tullut otettua haltuun jo aika hyvin. Nyt tiedän jo oikeat paikat jokaiselle viikonpäivälle, jos alkaa laulattamaan. Lisäksi paikalliset karaoke-juontajat ja vakiolaulajat alkavat olla tuttuja. Perjantaina samaan baariin sattui paikallinen Idols-julkkis, joka diggaili kovasti meikäläisen laulua. Muutenkin perjantaia laulajien taso oli kova; seassa oli muistaakseni vain pari heikohkoa laulajaa ja ainakin viisi erittäin hyvää.

Viikon päästä olen Suomessa morjenstamassa siskon- ja veljenpoikia. Onneksi osasivat koordinoida syntymäpäivät sopivasti samalle päivälle, niin ei tarvitse alvariinsa ravata pohjoisessa. Sitten kun pääsen takaisin Tsekkiin, niin pitää alkaa järjestelemään bujinkan-treenejä viikkoaikatauluun.

Hommat alkaa olla kohtuullisen hyvin hallussa täällä. Vielä pitää hommata eurooppalainen sairasvakuutuskortti, ilmoittautua Tsekin viranomaisille pitkäaikaisasukkaaksi ja sen jälkeen voin sitten yrittää saada nettiyhteyden kämpälle. Nuo esteet kun on ylitetty, niin sitten olen jo aika hyvin kotiutunut tänne Bööminmaalle. Tsekin kielen opiskelu on taas unohtunut, perkele. Pitää tsempata sen kanssa nyt oikeasti. Tästä lähtien opiskelen tunnin tsekkiä joka tiistai- ja torstaiaamuna.

Joululoma

Nyt on joulun pyhät lusittu ja pakko on sanoa, että lystiä piisasi. Ohjelmaa oli niin paljon, että koti-ikävä ei missään vaiheessa päässyt pahemmin iskemään. Tai no... jouluaattona laulellessani Sylvian joululaulua tuli hieman haikea olo. Sanat aukenivat tällä kerralla ihan eri tavalla kuin koskaan aikaisemmin. Kerrataanpas nyt kuulumiset kronologisessa järjestyksessä.

Aaton aattona päätin viimeinkin käydä katsastamassa paikallisen karaokepaikan, jota ystävä oli suositellut. Bar Red Eye sijaitsee Žižkovin kaupunginosassa, joka kuuleman mukaan on Prahan hämärimpiä sivukatuja, mutta silti melko turvallinen. Bar Monopoly, jossa lauloin edellisen kerran, on saman kadun varrella, joten seutu oli tuttua. Lauluvalikoima oli erinomainen, tekniikka moitteetonta ja henkilökunta erittäin ystävällistä. Jäi sellainen fiilis, että pitää käydä lauleskelemassa useamminkin. Tosin pienenä miinuksena viisut on yleensä maanantaisin ja jatkuvat aamukuuteen, tai niin kauan kuin asiakkaita laulattaa ja baarimikon silmät pysyvät auki.

Aaton vietin itsekseni lueskellen, pyykkäillen ja joulusiivousta tehden. Illalla kävin vilkaisemassa olisiko kantabaarissa seuraa, mutta siellä ei ollut kuin kyyppäri, eikä hänkään kovin hyvää seuraa. Parin drinkin jälkeen aikaisin nukkumaan.

Joulupäivänä olikin sitten ohjelmaa viljalti. Ensin lounas ystävättären luona ja sen jälkeen opastettu kierros Letnán puistossa sekä Prahan linnassa.

Eipä päässyt sanomaan, ettei Böömissä olisi jouluna lunta.

Letnán puisto on mahtava kukkula Vltavan mutkan eteläpuolen pohjoisrannalla. Sieltä on mahtava näköalat keskikaupungin kattojen ylitse. Ja henkeä salpaavia näköalapaikkoja on puistossa noin sadan metrin välein, joten ihmeteltävää riitti helposti koko iltapäiväksi. Tsekissä on tapana talvisaikaan juoda kuumaa viiniä, joka kutakuinkin vastaa ruotsalaista glögiä. Mahtava juoma ryystettäväksi kierrellessä nähtävyyksiä pimenevässä joulukuisessa illassa!

Muutaman tunnin kiertelyn jälkeen oli ohjelmassa amerikkalaistyylinen jouluillallinen mamu-porukalla. Illallisen jälkeen sitten parit drinkit kantabaarissa ja kotio nukkumaan.

Tapaninpäivänä lähdimme retkelle Český Krumloviin. Kahden hengen motellihuone kaupugin keskustan tuntumassa oli alle 30 EUR per yö. Hostellissa oli asiakkaiden käyttöön vielä yhteinen keittö, joskin liesi osoittautui niin tehottomaksi, että jopa munakkaan paistaminen tuskin kädenlämpöistä kuumemmalla pannulla meinasi osoittautua mahdottomaksi. 

Kyltin mukaan jopå taksit kuuluivat hintaan, mutta niille ei ollut käyttöä. :P

Český Krumlov on parin tunnin ajomatkan päässä Prahasta ja matkalla maisemat olivat hetkittäin henkeä salpaavat. Olimme perillä hieman puolen päivän jälkeen ja ensimmäinen päivä meni siinä, kun kiersimme paikallisen linnan puutarhoineen, sekä keskustan pienet pittoreskit sivukujat. Sää sattui suosimaan, nimittäin tapaninpäivänä Etelä-Böömissä oli aurinkoista ja noin 12°C lämmintä. Kiertelin linnaa jopa ilman takkia välillä. Illallisen jälkeen kiersimme pieniä pubeja virvoikkeita nautiskellen. Kaupunki oli suorastaan aavemaisen tyhjä.

Český Krumlov linnan muureilta katsottuna.

Linnan muurien jylhyys on täysin mahdotonta vangita huonolla kännykkäkameralla. Joudutte vain uskomaan, kun sanon, että huimaa oli.

Perjantaina otimme ystävättäreni uskollisen Škodan alle ja lähdimme kiertelemään kaupungin lähmaastossa olevia nähtävyyksiä. Ensimmäisenä nähtävyytenä oli uskomaton Hlubokán linna. Täytyy sanoa, että linnan huolellisesti uudistettu julkisivu ja koko pytingin täysivaltainen överiys antoi jopa hieman epätodellisen vaikutelman. Kuin olisi kävellyt elokuvan kulisseissa ja linnan seinät olisivat todellisuudessa laastilla päällystettyä lastulevyä. Parhaiten kuvaava sana olisi varmaankin epätodellinen.

Ovenkahvassa lintu nokkii vääräuskoisen silmät päästä. Hieman makaaberia, mutta myös kaunista.

Zlatá Korunan sisterssiläisluostari.

Matkan varrella kävimme pyörähtämässä Horní Planán lossiasemalla, missä Vltava levittäytyy suureksi järveksi. Ulkona oli yli 10°C lämmintä jo toista päivää ja lossiväylä oli helposti sula. Siitä huolimatta noin 50 m sulasta lossiväylästä paikalliset lapset pelasivat jäällä jääkiekkoa. Vaikea kuvitella, että kaikki olisivat selvinneet kuivin jaloin kotiin.

Seuraava kohde oli sisterssiläisluostari Zlatá Korunassa noin 10 km päässä majapaikastamme. Luostarin perusti Böömin kuningas Ottokar II Přemysl vuonna 1263. Valitettavasti kappeli oli välipäivinäkin suljettu, joten jouduimme tyytymään kiertämään vain luostarin ulkotilukset.

Toisen päivän viimeinen nähtävyys oli Dívčí Kámenin rauniot. Linna rakennettiin 1300-luvun puolessa välissä Vltavan jokilaaksossa nököttävälle pienelle saarelle. Vaikka saari on kohtuullisen korkea kukkula, niin silti linna on käytännössä mahdotonta nähdä mistään muualta, kuin joen korkealta penkalta linnan yläpuolelta. Matka alas laaksoon ja saaren rinnettä ylös näytti pitkältä ja vaivalloiselta, ja toisaalta aurinko oli juuri laskemaisillaan, joten jätimme raunioiden lähemmän tarkastelun seuraavaan kertaan.

Jälleen onneton kännykkäkamera epäonnistuu täydellisesti maaston jylhyyden vangitsemisessa. Linnan ja kuvanottopaikan välissä oli kymmeniä metrejä syvä rotko, jonka pohjalla pauhasi Vltava.

Ilta vietettiin jälleen Český Krumlovissa, jonne päivän aikana oli saapunut jonkun verran turisteja. Vaikka kadut olivat edelleen enimmäkseen tyhjät, niin illallispöydän saaminen onnistui vasta neljännessä ravintolassa. Illallisen jälkeen piti tietenkin kiertää muutama paikallinen pubi, jonka jälkeen retkikunta siirtyi yöpuulle.

Kolmantena päivänä oli aika suunnata takaisin kohti Prahaa. Otimme kuitenkin eri reitin kuin tullessa ja katsastimme pari nähtävyyttä matkan varrella. Niistä ensimmäinen oli Konopištěn linna noin 50 km Prahan ulkopuolella. Linna on aikanaan ollut mm. surullisen kuuluisan Itävalta-Unkarin arkkiherttua Frans Ferdinandin asunto.

Valitettavasti linnan piha oli niin pieni ja sitä ympäröivän kasvillisuuden määrä niin suuri, että koko mökin saaminen kuvaan oli käytännössä mahdotonta.

Noin kahden NASU:n parveke.

Viimeinen pysähdys ennen Prahaa oli historiallinen kaupunki Tábor, jossa nautimme lounaan ja kiertelimme vanhan kaupungin nähtävyydet. Kaupunki on parhaiten tunnettu hussilaissotien (1420–1436) ja siinä taistelleiden taboriittien perustamana äärihussilaisuuden keskuksena. Keskusaukiota koristaakin komea uskonpuhdistaja Jan Husin patsas.

Jan Hus (1369-1415)

Táborin hussilaiskirrko. Tyyli on hillitympi kuin katolilaisissa kirkoissa sekä sisällä että ulkona.

Kotiin päästyä oli sitten pari päivää aikaa valmistautua henkisesti uudenvuoden juhlintaan. Se sujui mukavasti mamu-kavereiden kanssa. Voin sanoa, että keskiyön ilotulitus katsottuna Letnán puistosta oli erittäin vaikuttava kokemus. Taivas löi tulta Prahan kattojen yllä noin puoli tuntia täydellä intensiteetillä. Enpä äkkiä muista mitään muuta kaupunkia, missä olisin voinut katsoa ilotulitusta samalla tavalla aitiopaikalta. Uudenvuoden päivänä oli sitten kaupungin järjestmä ilotulitus, joka toi puoli Prahaa Letnáan katsomaan pauketta. Kaupunginosa oli aivan tukossa ihmisten ja autojen määrästä usean tunnin ajan. Ilotulitus oli ammattilaisten toteuttama ja kesti noin 20 minuuttia. Kuulemma budjetti oli miljoona kruunua, eli noin 40 000 EUR. Ilotulituksista en edes yrittänyt ottaa kuvia.

Hyvää vuotta 2014 kaikille!