Good morning Prague

Ensimmäinen aamu Prahassa on valjennut. Aamu alkoi suurkaupungin ääniin totutellen. Raitiovaunut, bussit, autot, hälytysajoneuvot, kirkonkellot ja jopa hevosvaunut pitävät aikamoista mekkalaa. 

Matka sujui melko kivuttomasti flunssasta ja pienistä ärsykkeistä huolimatta. Matkalaukku oli muutaman kilon  ylipainoinen ja lisäkilot oli hinnoiteltu edukkaasti á 9 EUR. Sitten turvatarkastuksessa sain lähes täyden palvelun, kun pääsin purkamaan käsimatkatavarat kokonaan, ottamaan kengät pois ja sitten vielä tullimies varmuuden vuoksi hipelöi hieman. Lentokoneessa oli joku kajaanilainen työporukka yhteistyökumppanin tarjoamalla virkistäytymismatkalla Prahaan. Ilmeisesti virkistäytyminen oli aloitettu jo bussin lähtiessä Kajaanista ja herrat alkoivatkin olla jo suorastaan bilemeiningeissä koneeseen päästyään. Arttu Wiskari mainittiin aika monta kertaa keskusteluissa ympärilläni.

Prahaan laskeuduttua otin sitten lentokentältä taksin kaverin kämpille. Ei tainnut ajaa keskustassa missään vaiheessa alle kahdeksaakymppiä. Järjetöntä slalomia autojen välissä ja läheltä piti -tilanteitakin oli muutama.

Kaverin kämpille päästyäni joimme pienet skumpat saapumisen kunniaksi. Molemmat oli pitkä matkustuspäivä takana, joten yhdessä tuumin siirsimmen varsinaisen bilettämisen viikonlopulle. Skumpan jälkeen tilasimme ruokaa ja sen jälkeen nukkumaan. 

Oman kämpän avaimet saan ilmeisesti tänään. Ennen perjantaita tuskin kuitenkaan varsinaisesti muutan sinne, koska vaikka siellä on sänky, niin siitä ilmeisesti puuttuu patja. Tänään neuvottelemme vuokranantajan kanssa siitä, mitä kalusteita haluan kämppään. Lisäksi pitää tässä pikimmiten hommata tsekkiläinen SIM-kortti, internet-liittymä ja pankkitili.

Praha T-1 päivä

Huhhuh. Huomenna on lähtö viimein. Kämppä alkaa perjantaina r Kiitos Kati taina erjantaina jantaina. tyhjennetty tavarasta. Jumalaton homma on kyllä hankkiutua eroon vuosien varrella kertyneestä roinasta. Tavaroita läpi käydessä seasta löytyi myös joitain hienoja muistoja, jotka päätin ottaa mukaan. Huomenna sitten vielä lopullinen siivous ja viimeisten matkatavaroiden pakkaaminen.

Viikonloppuna vedin pari keikkaa. Ensin perjantaina Operation Ozzy soitti popparissa. Paikalla oli toistasataa Ozzy-fania ja meininki oli katossa. Bändikin pisti aika hyvän show'n pystyyn. Keikasta jäi muistoksi nippu loistavia kuvia, kun valokuvaaja Jaakko Manninen tuli paikalle dokumentoimaan iltaa kameransa kera. Valitettavasti Pekan ja Henrin yritykset kuvata keikkaa videokameralla epäonnistuivat molemmat.

Kuva: Jaakko Manninen Photography

Lauantaina oli vuorossa Dyecrest ja Kapteeni Å & perämies Paasonen Ristiinan Bar Footlessa. Paikanpäälle tullessani löysin miksaajamme Jussin virittelemästä baarin kokoon nähden humoristisen ylimitoitettua PA-laitteistoa. Homma oli vedetty ainakin riittävän isolle. Pian sen jälkeen kuulin, että keikka oli lähes loppuunmyyty jo ennakkoon. Ilmeisesti vielä kaikkien vuosien jälkeenkin kotikenttäetu on vahva Etelä-Savossa. Keikan alettua jouduin pian hämmennyksen valtaan yleisön laulettua biisejä mukana heti ensimmäisestä säkeistöstä ja suorastaan aggressiivisen kovaa.

Dyecrestin setin aikana baari oli aivan ääriään myöten täynnä. Kipparisekstetin tullessa lavalle yleisöstä oli hävinnyt ehkä vajaa kolmannes. Silti meininki oli edelleen katossa ja bändi jälleen intoutui ujuttamaan settiin yllätysbiisejä meiningin sitä vaatiessa. Keikan jälkeen hillitön roudaaminen ja sitten jatkoille. Jatkot olivat tällä kertaa A1-luokkaa. Isäntäväen tiluksilla oli soittopeliä jos minkämoista, ja musiikki raikasi iloisesti aamuun asti.

Jarkko kävi Jyväskylässä pariinkin kertaan viikonlopun aikana auttamassa kämpän tyhjentämisessä. Ilman sitä apua olisin suoraan sanoen ollut kusessa. Lisäksi Jarkko oli tietenkin keikkakuskina ja roudarina Ristiinassa.

Nyt pitäisi varmaan ottaa pienet unet ja aamulla alkaa pakkaamaan laukkuja ja puunaamaan kämppää.

Muokattu 30.10. klo 18.50: Ozzy-keikka oli toki perjantaina. Kiitos Kati. 

Praha T-10 päivää

Pönötyskuva kukkien kera.
(Kuva: Tapio Honkonen)

Lähtöön on 10 päivää. Ahkerat agenttini Prahassa ovat hommanneet minulle kämpän Tipsport areenaa vastapäätä Praha 7:ssa. Siitä on noin kuuden korttelin kävelymatka toimistolle. Kämppä sisältää jotain kalusteita ja esimerkiksi pesukoneen. Vuokra on noin 500 EUR kuussa, kun mukaan lasketaan sähkö ja kaasu ja mitänäitänyton. Sängystä puuttuu patja, joten matka paikalliseen Ikeaan on edessä heti, kun pääsen tiluksille. Mukaani otan Suomesta vain yhden ison matkalaukun ja käsimatkatavaralaukun. Käytännössä siis mukaan lähtee suunnilleen vaatteita ja duuniläppäri.

Ylimääräisiä sydämmentykytyksiä tarjoaa lentoalan työtaistelut. Sekä Norwegianin lentäjät että lennonjohtajat ovat menossa lakkoon juuri lähtöpäivänä. Lisäksi lennonjohdossa on myös työsulku-uhka päällä samalle päivälle. Käsittääkseni lentäjien lakko ei pitäisi vaikuttaa Suomeen ja lennonjohdon hässäkät koskevat kai lähinnä Tampereen aluelennonjohtoa (mitä lie se onkin), mutta kukapa niitä kerrannaisvaikutuksia osaa arvioida.

Olen hankkinut tšekin kielen kielikurssin. Englannillakin varmasti pärjää hyvin pitkälle, mutta tuntuisi tyhmältä jättää opettelematta uusi kieli, kun siihen on mahdollisuus. En valitettavasti ole ehtinyt käymään läpi vasta kuin ensimmäisen oppitunnin. Syytän kiirettä, mutta oikeasti se on saamattomuutta.

Tänään sain tyhjennettyä kämppää kivasti, kun äiti kävi pyörähtämässä. Pääsin eroon televisiosta, subbarista, levyistä ja isosta kasasta kirjoja. Lisäksi moottoripyörän satulalaukut lähtivät Mikkeliin minun kanahäkkiä täyttämästä. Onhan tätä romua vielä aika pajon täällä, mutta viikon päästä, kun Jarkko tulee hakemaan yhden kuorman, niin sen jälkeen suunnilleen kaikki mikä ei ole menossa kaatopaikalle on roudattu pois.

"Nyt vähän asennetta siihen poseeraamiseen"
(Kuva: Tapio Honkonen)

Eilen tanssittiin läkisäisiä Popparissa. Paikalle oli saapunut satapäinen joukko ystäviä kuuntelemaan Dyecrestia ja Petoniporsaita. Fiiliksiä on vaikea pukea sanoiksi. Ensinnäkin Dyecrestin comeback-keikka jo itsessään sai mielen herkistymään. Siihen päälle sitten vielä kaikki rakkaat ystävät, jotka olivat tulleet juhlimaan kanssani. Olen äärimmäisen otettu kaikesta saamastani tuesta ja lämmöstä.

Jyväskylä jää taakse ja samalla päättyy tämä yhdeksän vuotta kestänyt ajanjakso elämässäni. Onneksi nykypäivänä sosiaalinen media mahdollistaa yhdeydenpidon ystäviin vaivattomasti, vaikka välissä olisikin useampi tuhat kilometriä. Yksi osa sitä on tämä blogi, missä tulen lähiaikoina kirjoittelemaan boheemielämästäni Tŝekinmaalla.