Praha T-10 päivää

Pönötyskuva kukkien kera.
(Kuva: Tapio Honkonen)

Lähtöön on 10 päivää. Ahkerat agenttini Prahassa ovat hommanneet minulle kämpän Tipsport areenaa vastapäätä Praha 7:ssa. Siitä on noin kuuden korttelin kävelymatka toimistolle. Kämppä sisältää jotain kalusteita ja esimerkiksi pesukoneen. Vuokra on noin 500 EUR kuussa, kun mukaan lasketaan sähkö ja kaasu ja mitänäitänyton. Sängystä puuttuu patja, joten matka paikalliseen Ikeaan on edessä heti, kun pääsen tiluksille. Mukaani otan Suomesta vain yhden ison matkalaukun ja käsimatkatavaralaukun. Käytännössä siis mukaan lähtee suunnilleen vaatteita ja duuniläppäri.

Ylimääräisiä sydämmentykytyksiä tarjoaa lentoalan työtaistelut. Sekä Norwegianin lentäjät että lennonjohtajat ovat menossa lakkoon juuri lähtöpäivänä. Lisäksi lennonjohdossa on myös työsulku-uhka päällä samalle päivälle. Käsittääkseni lentäjien lakko ei pitäisi vaikuttaa Suomeen ja lennonjohdon hässäkät koskevat kai lähinnä Tampereen aluelennonjohtoa (mitä lie se onkin), mutta kukapa niitä kerrannaisvaikutuksia osaa arvioida.

Olen hankkinut tšekin kielen kielikurssin. Englannillakin varmasti pärjää hyvin pitkälle, mutta tuntuisi tyhmältä jättää opettelematta uusi kieli, kun siihen on mahdollisuus. En valitettavasti ole ehtinyt käymään läpi vasta kuin ensimmäisen oppitunnin. Syytän kiirettä, mutta oikeasti se on saamattomuutta.

Tänään sain tyhjennettyä kämppää kivasti, kun äiti kävi pyörähtämässä. Pääsin eroon televisiosta, subbarista, levyistä ja isosta kasasta kirjoja. Lisäksi moottoripyörän satulalaukut lähtivät Mikkeliin minun kanahäkkiä täyttämästä. Onhan tätä romua vielä aika pajon täällä, mutta viikon päästä, kun Jarkko tulee hakemaan yhden kuorman, niin sen jälkeen suunnilleen kaikki mikä ei ole menossa kaatopaikalle on roudattu pois.

"Nyt vähän asennetta siihen poseeraamiseen"
(Kuva: Tapio Honkonen)

Eilen tanssittiin läkisäisiä Popparissa. Paikalle oli saapunut satapäinen joukko ystäviä kuuntelemaan Dyecrestia ja Petoniporsaita. Fiiliksiä on vaikea pukea sanoiksi. Ensinnäkin Dyecrestin comeback-keikka jo itsessään sai mielen herkistymään. Siihen päälle sitten vielä kaikki rakkaat ystävät, jotka olivat tulleet juhlimaan kanssani. Olen äärimmäisen otettu kaikesta saamastani tuesta ja lämmöstä.

Jyväskylä jää taakse ja samalla päättyy tämä yhdeksän vuotta kestänyt ajanjakso elämässäni. Onneksi nykypäivänä sosiaalinen media mahdollistaa yhdeydenpidon ystäviin vaivattomasti, vaikka välissä olisikin useampi tuhat kilometriä. Yksi osa sitä on tämä blogi, missä tulen lähiaikoina kirjoittelemaan boheemielämästäni Tŝekinmaalla.