4. maaliskuuta 2011

Varmuuskopiointi - miksi ja miten

Kaikki ovat varmasti kuulleet varmuuskopioista. Valitettavasti useimpien kohdalla niiden tarpellisuus vasta todella ymmärretään ensimmäisen katastrofin iskettyä. Siinä vaiheessa melkein valmis gradu tai lasten valokuvat ovat jo siirtyneet käytännössä peruuttamattomasti bittien taivaaseen. Sen jälkeen voit vain yrittää kerjätä sympatiaa Facebookissa valittelemalla kurjaa kohtaloa, mutta allekirjoittaneelta sitä ei heru. Jos sinulla ei ole varmuuskopioita olet ääliö. Nykyään siihen on niin helpot työkalut, että varmuuskopiointi ei ole rahasta tai osaamisesta kiinni, vain omasta asenteesta. Tässä jutussa kerron miten voit valita itsellesi sopivan tavan varmuuskopioida omat tiedostosi ja kiivetä pois ääliöiden kirjoista.

Disclaimer: Tässä jutussa mainitsen useita maksullisia tuotteita ja palveluja, joista osaa käytän itse ja muista olen kuullut kehuja luotettavista lähteistä. Minulla ei ole mitään suhteita niiden tarjoajiin enkä saa niiden mainostamisesta minkäänlaista korvausta.

Mikä?
Varmuuskopio on ylimääräinen kopio datasta. Jos poltat valokuvat DVD:lle ja sen jälkeen poistat ne koneelta sinulla ei ole varmuuskopiota. Sinulla on vain yksi kopio optisella levyllä, joka vuosien varrella rapistuu lukukelvottomaksi. Elokuvatuotannossa on sanonta, että kuvattu materiaali ei käytännössä ole olemassa ennen kun siitä on vähintään kaksi varmuuskopiota.

Miksi?
Kovalevyt hajoavat. Googlen julkaiseman seikkaperäisen raportin mukaan kovalevy alkaa hajota tavallisesti noin puolentoista vuoden käytön jälkeen. Levyn sisäinen korjausmekanismi pitää levyn käyttökelpoisena siitä eteenpäin merkkaamalla hajonneet sektorit käyttökelvottomiksi. Jossain vaiheessa vikoja on kasautunut niin pajon, että kone ei enää tunnista sitä. Kovalevyn hajoamisriski pompsahtaa ensimmäisen vuoden jälkeen nelinkertaiseksi jä näyttäisi sen jälkeen pysyvän suhteellisen vakiona. Kaksivuotiaista ja sitä vanhemmista levyistä 8-9% hajoaa seuraavan vuoden aikana.

Muita uhkia ovat mm. virukset, sabotaasi, ukkosvaurio, tulipalo, vesivahinko sekä varkaus. Itselläni oli käynyt viime kesänä vahinko kotikansiota siivotessa ja olin jotenkin onnistunut poistamaan koko koodikansioni. Siis kaikki ohjelmat, mitä olin kirjoittanut. Koska en kesällä koodaillut huomasin vahingon vasta pari kuukautta myöhemmin. Onneksi minulla oli silloin varmuuskopiot ulkoisella kovalevyllä ja parissa minuutissa sain palautettua kansion koneelle.

Miten?
American Society of Media Photographers on tehnyt digivalokuvaajille kokonaisen sivuston, missä esitellään suositeltavia käytänteitä ja yksi osa-alue on luonnollisesti varmuuskopiointi. He ehdottavat ns. 3-2-1 -sääntöä. Kaikesta datasta on kolme kopiota (alkuperäinen ja kaksi varmuuskopiota) kahdella erityyppisellä tallennusmedialla ja yksi kopioista on off-site, eli toisessa fyysisessä sijainnissa.

On äärimmäisen tärkeää, että varmuuskopiointi on automaattista. Itsekin luulin jaksavani joka viikko ladata varmuuskopiot Googlen edulliselle palvelimelle, mutta todellisuudessa parin kuukauden jälkeen se tapa jäi ja kopiot menivät vain ulkoiselle kovalevylle. Muutamaa kuukautta myöhemmin tuo ulkoinen kovalevy muuten hajosi. Sitä ennen olin onneksi alkanut käyttämään palvelua, mikä ajoi koneeltani varmuuskopiot pilveen joka yö, joten en jäänyt tyhjän päälle hetkeksikään.

Vaihtoehto 1: Elä pilvessä
Tarvitseeko tiedostojen edes olla omalla tietokoneella? Minun sähköpostit on Gmailissa ja nykyään suurin osa asiakirjoista Google Docsissa. Valokuvat voi myös ladata suoraan verkossa olevaan kuvapalveluun ja musiikin kuunnella esimerkiksi Spotifysta. Paikallisen tallentamisen tarve normaaleilla käyttäjillä vähenee jatkuvasti.

Äitini tietokoneella ei ole juurikaan muuta tärkeää henkilökohtaista dataa kuin digikuvat. Niiden menettäminen olisi tosin todella kova isku. Reilu vuosi sitten sain ympäripuhuttua äitini lataamaan valokuvansa Googlen Picasa-palveluun. Kuvia oli muutama gigatavu, joten hän joutuu maksamaan tallennustilasta noin 5 EUR vuodessa. Vastaavasti Google vastaa siitä, että kuvat on varmennettu teollisten standardien mukaisesti. Muita vastaavia palveluja on mm. Flickr sekä suomalainen Kuvat.fi.

Vaihtoehto 2: Ulkoinen kovalevy
Ulkoinen kovalevy on suhteellisen helppo tapa automatisoida paikallisten varmuuskopioiden ottaminen. On tärkeää muistaa kuitenkin, että se ei riitä suojaamaan esimerkiksi ukkosvahingolta, tulipalolta, vesivahingolta tai varkaudelta. Lisäksi ulkoiset kovalevyt hajoavat, kuten minulle kävi ennen joulua. Ubuntussa käytän ohjelmaa nimeltä sbackup. Windowsille voin kuvitella vastaavia ohjelmia olevan läjäpäin.

Ulkoinen kovalevy on mielestäni suositeltavampi kuin optiset levyt (CD, DVD) tai flash-muistitikut. Optiset levyt rapistuvat eikä kaapissa lojuvista levyistä huomaa milloin ne lakkaavat toimimasta. Muistitikut taas tuppaavat hajoamaan tai häviämään. Olen vimeisen parin vuoden aikana tuhonnut ainakin puolentusinaa flash-muistia.

Vaihtoehto 3: Off-site
Nykyään on olemassa monia palveluja, joilla saa helposti varmuuskopiot automaattisesti pilveen. Itse päädyin käyttämään palvelua nimeltä Jungle Disk. Heidän etunaan oli natiivi Linux-tuki sekä edullinen tallennustila ilman siirtomaksuja. Maksan lystistä 2,30 EUR kuukaudessa ja voin olla varma, että tiedostoni ovat tallessa. Mikäli olet Windows tai Mac-käyttäjä ja sinulla on paljon dataa varmennettavaksi kannattaa katsastaa Carbonite. Se tarjoaa automaattiset varmuuskopiot ilman kokorajoituksia noin 40 EUR vuosihintaan. Vastaavia palveluja on kymmenittäin, mutta nämä kaksi mielestäni erottuvat edukseen.

Vahinko tapahtui jo. Mitäs nyt?
Tietojen palauttaminen perinteiseltä pyörivältä kovalevyltä on joissain tapauksissa mahdollista myös kotikonstein. Muutama vuosi sitten kohtuullisen uusi ulkoinen kovalevyni lakkasi toimimasta. Käyttöjärjestelmä valitti partitiotaulun puuttumista. Vika onneksi korjaantui tekemällä partitiotaulun uudestaan fdisk-ohjelmalla. 

Myös fyysisesti vialliselta levyltä on usein mahdollista palauttaa tietoa maksullisella SpinRite-ohjelmalla. Lisenssi maksaa noin 65 EUR ja se toimii millä tahansa 32- tai 64-bittisellä Intel- tai AMD-prosessorilla käyttöjärjestelmästä riippumatta. Sivusto tuo kieltämättä mieleen laihdutuslääkemainokset, mutta älkää antako sen hämätä. Tuote silti toimii.

1 kommentti:

  1. Haluaisin huomauttaa että pilvipalveluita käytettäessä on erityisesti valokuvien kanssa oltava tarkkana että kuvien originaalit säilyvät ja ne on mahdollista ladata palvelusta myös takaisin omalle koneelle. Muuten pilvipalvelu ei varsinaisesti toimi varmuuskopiona.
    Mainos: Kuvat.fi -palvelun maksullinen versio mahdollistaa molemmat. (Olen tekemisissä palvelun kanssa)

    Toinen huomattavan suositeltava tapa on käyttää NAS-laitteita omassa kotiverkossa sekä offsitenä, esimerkiksi perheenjäsenten tai ystävien kotiyhteyden päässä. Tämä toki vaatii hieman teknistä osaamista, mutta tällöin kolminkertainen varmistus (työkopio,varmuuskopio,offsitekopio) on mahdollista automatisoida täysin. Aiheesta löytyy enemmän tietoa omassa blogientryssäni: http://elventhor.net/index.php?q=node/7

    VastaaPoista