Vaikea alku
CM6 ei alkuun varsinaisesti hellinyt uutta käyttäjäänsä. Ensimmäinen huono merkki oli wlan-yhteyden puute. Näkyviä verkkoja selatessani tuntui, että luuri oli haistanut kaikki muut verkot koko kaupunginosassa omaani lukuun ottamatta. Onneksi sentään 3G-yhteys toimi, ainakin toistaiseksi.
Onneksi on varmuuskopiot
Päätin jättää langattoman verkon selvittämisen myöhemmäksi ja palauttaa Titanium Backupilla edellisessä asennuksessa tallentamani ohjelmat ja niiden asetukset. Ensin piti tietenkin hakea Titanium Backup Android-markkinapaikalta 3G-yhteyden yli. Kapuloita rattaisiin laittoi pätkivä yhteys ja lataus katkesikin useita kertoja ennen kun ohjelma oli asennettu. Kun sain sen lopulta käyntiin, se herjasi heti kärkeen, että tuntemattomista lähteistä tulevien pakettien asentaminen on sallittava käyttöjärjestelmän asetuksissa ennen kuin ohjelmia voidaan palauttaa. Kävin tekemässä pyydetyn muutoksen, mutta herja ei poistunut. Käynnistin jopa puhelimen kokonaan uudestaan ja yritin jälleen, mutta tuloksetta. Puolen tunnin taistelun jälkeen päätin luovuttaa. Ajattelin, että ehkä on ihan hyvä aloittaa puhtaalta pöydältä ja asentaa vain ne ohjelmat, joita oikeasti käytän. Puhelimessani oli jatkuvasti sisäinen muisti vähissä, joten ohjelmien karsiminen olisi ihan tervetullutta.Lisää takaiskuja
Luonnollisesti seuraavaksi aloin asentelemaan käyttämiäni ohjelmia, joita en varmuuskopiosta saanut palautettua. Tässä vaiheessa 3G päätti sanoa itsensä irti kokonaan. Nyt minulla oli siis puhelin ilman ohjelmia ja ilman minkään valtakunnan verkkoyhteyttä (GSM:n lisäksi). Minua alkoi suoraan sanoen ahdistamaan. "Pitikö nyt mennä sotkemaan koko puhelin?" Älypuhelimeni äly oli vähissä.
Päätin kokeilla CM6:n eri version asentamista. Nightly buildien lisäksi saatavilla on release candidate -versioita joten latasin sellaisen ja buuttasin Hbootiin. Ohjeiden mukaisesti otin varmuuskopion vanhasta käyttöjärjestelmästä ja pyyhin puhelimen muistin. CM6 RC2 ei kuitenkaan asentunut, vaan sen sijaan vain informatiivisen virheilmoituksen "(bad)". Siitä päättelin asennustiedostossa olevan jotain vikaa. Kuten edellisellä kerralla, navigoin valikossa kohtaan, millä sain puhelimen muistikortin mountattua tietokoneellani ja huomasin asennuspaketin koon olevan 0B. Poistin sen ja latasin sen uudestaan. Unmounttasin muistikortin ja menin asentamaan pakettia. "(bad)"
Jos minua aikaisemmin ahdisti, niin nyt alkoi jo ihan oikeasti pelottaa. Olin nimittäin poistanut edellisen käyttöjärjestelmän ennen polttoyritystä ja uusien asentaminen ei tuntunut onnistuvan. Päätin kokeilla palaamista nightly build #40:een ja se suureksi helpotuksekseni onnistui.
Kaikki muuttuu paremmaksi
Olin jälleen samassa pistessä kuin pari tuntia aikaisemmin. Minulla oli CM6 ilman wlania ja ohjelmia. Tällä kertaa 3G oli palannut käytettävälle tasolle, joten kapula ei enää ollut täysin ummikko. Kello alkoi olla jo aika paljon, joten päätin asennella muutamia tärkeimpiä tarvitsemiani ohjelmia, nukkua välissä ja jatkaa taistelua aamulla. Vielä ennen unia kokeilin muutella wlan-reitittimen muutamia asetuksia ja katsoa saisiko niillä yhteyden aikaiseksi. Ei saanut.
Aamulla heräsin intoa täynnä ja jatkoin ohjelmien asentelemista 3G-yhteyden yli. Edellisenä iltana olin jo ottanut käyttöön Laucher Pro -työpöydän CM6:n mukana tulevan ADW:n sijaan. Ei sillä, että siinä varsinaisesti mitään vikaa olisi ollut, mutta kun kerran olin jo tottunut Laucher Pro:oon ja maksanut siitä, niin päätin jatkaa sen käyttäjänä. Säädin myös kolun sähköpostin asetukset kuntoon pätkivän 3G:n kanssa, koska tiesin tarvitsevani sitä päivän mittaan.Jossain vaiheessa, kun puhelin alkoi olla käytettävässä kuosissa taas päätin palata selvittämään wlanin toimimattomuuden syytä. Aloin muuttelemaan asetuksia ja lopulta löysin ratkaisun. Kun ostin reitittimen kesällä minulla oli ongelmia liikennenopeuksien kanssa. Sain hädin tuslin 54mbit nopeudella (laatikon kannen mukaan) toimivasta purkista yhden megan edestä tavaraa alas. Syytä selvittäessä päädyin skannaamaan muiden lähiverkkojen kanavat ja muutamia laskutoimituksia myöhemmin tulin siihen tulokseen, että kanavalla 14 on eniten vapaita aaltoja. Reitittimeni ei kuitenkaan antanut asettaa kanavaa kuin korkeintaan 13:een, joten päädyin käyttämään sitä. Vaihdoin kanavalle kymmenen ja yhteys löytyi välittömästi.
Fillikset olivat edellisen illan murheen suosta nousseet jo kohtalaisen korkealle. Muutamat viimeiset puuttuvat lintuaiheiset ohjelmat vilahtivat luuriin huomattavasti liukkaammin kuin edelliset. Sain jopa ladattua uusimmat podcastit kuunneltavaksi koulumatkalla. Asensin vielä kaverini suosituksesta ohjelman nimeltä SetCPU. Olin lukenut, että sillä voi parantaa akkukestoa huomattavasti esimerkiksi siten, että ohjelma alikellottaa puhelimen suorittimen aina kun näppäinlukko on päällä. Matkalla kampukselle huomasin muutamia hienoja ominaisuuksia, mitä HTC:n käyttöjärjestelmässä ei ollut.
Kunnellessa audiota näppäinlukko päällä ruutuun tulee avausliuskan alapuolelle nappulat joilla voi ohjata toistoa avaamatta näppäinlukkoa. Suorastaan fantastinen ominaisuus! Toinen minkä huomasin oli se, että puhelimen sai myös äänettömälle (ja takaisin) avaamatta näppäinlukkoa.
Eikä siinä vielä kaikki
 |
| Kuva Niall Kennedy |
Niin tosiaan, ja sittenhän on vielä se, mistä tämä koko rumba tavallaan alkoi, eli just-in-time compiler. Se on Cyanogenin valikoissa piilotettu kokeellisten toimintojen alle ja niistä varoitetaan, että toimivuus on kaikkea muuta kuin taattu. Tiedustelin sen suoritusvarmuutta tämän porttauksen kehittäjältä ja hän sanoi sen toimivan vakaasti. Asetin sen päälle ja toastin (ruudulle pomppaavan ilmoituksen, mikä katoaa itsestään toim. huom.) antaman kehoituksen mukaisesti käynnistin puhelimen uudestaan. Nyt minulla oli lopultakin Froyo kaikilla herkuilla.
Yhteenveto
Jälkeenpäin voin sanoa, että käyttöjärjestelmän toi puhelimeeni rutkasti lisäarvoa. Ensinnäkin minulla on nyt tarvittaessa pääkäyttäjän oikeudet puhelimessa, mikä mahdollistaa monia asioita esimerkiksi sovelluskehityksessä. Muun muassa puhelimen tietokantojen selaaminen on mahdotonta ilman voimaa-antavaa risuaitamerkkiä. Sen lisäksi kaikki parannukset, mitkä käyttöjärjärjestelmään oli tehty version 2.1 jälkeen, kuten JITC, äänikomennot ja mahdollisuus käyttää puhelinta kannettavana wlan-tukiasemana.
HTC:n oma Sense-käyttöliittymä jakaa mielipiteitä. Jotkut tykkäävät, toiset eivät. Itse olen kallistumassa sille kannalle, että Sensen ja kaikkien muiden HTC:n omien ohjelmien poistaminen on parantanut puhelimen käytettävyyttä. Lähes kaikki samat toiminnot on saatavilla ilmankin, tosin ne ovat hajallaan, eivätkä samalla tavalla niputettuna yhdeksi paketiksi kuten Sensen kanssa on tehty. Oma kokemukseni on kuitenkin se, että HTC:n omat komponentit eivät ihan pärjää vertailussa. Ne ovat hieman bugisempia ja hitaampia kuin kilpailijat ja siksi näkisin, että käyttökokemus on nyt parempi.
Lisäys (6.12.2010 9:38):
Vain muutama tunti tämän kirjoituksen julkaisemisen jälkeen CyanogenMod 6.1 on saanut vakaan julkaisun. Julkaisusta enemmän täällä.
