Good morning Prague

Ensimmäinen aamu Prahassa on valjennut. Aamu alkoi suurkaupungin ääniin totutellen. Raitiovaunut, bussit, autot, hälytysajoneuvot, kirkonkellot ja jopa hevosvaunut pitävät aikamoista mekkalaa. 

Matka sujui melko kivuttomasti flunssasta ja pienistä ärsykkeistä huolimatta. Matkalaukku oli muutaman kilon  ylipainoinen ja lisäkilot oli hinnoiteltu edukkaasti á 9 EUR. Sitten turvatarkastuksessa sain lähes täyden palvelun, kun pääsin purkamaan käsimatkatavarat kokonaan, ottamaan kengät pois ja sitten vielä tullimies varmuuden vuoksi hipelöi hieman. Lentokoneessa oli joku kajaanilainen työporukka yhteistyökumppanin tarjoamalla virkistäytymismatkalla Prahaan. Ilmeisesti virkistäytyminen oli aloitettu jo bussin lähtiessä Kajaanista ja herrat alkoivatkin olla jo suorastaan bilemeiningeissä koneeseen päästyään. Arttu Wiskari mainittiin aika monta kertaa keskusteluissa ympärilläni.

Prahaan laskeuduttua otin sitten lentokentältä taksin kaverin kämpille. Ei tainnut ajaa keskustassa missään vaiheessa alle kahdeksaakymppiä. Järjetöntä slalomia autojen välissä ja läheltä piti -tilanteitakin oli muutama.

Kaverin kämpille päästyäni joimme pienet skumpat saapumisen kunniaksi. Molemmat oli pitkä matkustuspäivä takana, joten yhdessä tuumin siirsimmen varsinaisen bilettämisen viikonlopulle. Skumpan jälkeen tilasimme ruokaa ja sen jälkeen nukkumaan. 

Oman kämpän avaimet saan ilmeisesti tänään. Ennen perjantaita tuskin kuitenkaan varsinaisesti muutan sinne, koska vaikka siellä on sänky, niin siitä ilmeisesti puuttuu patja. Tänään neuvottelemme vuokranantajan kanssa siitä, mitä kalusteita haluan kämppään. Lisäksi pitää tässä pikimmiten hommata tsekkiläinen SIM-kortti, internet-liittymä ja pankkitili.

Praha T-1 päivä

Huhhuh. Huomenna on lähtö viimein. Kämppä alkaa perjantaina r Kiitos Kati taina erjantaina jantaina. tyhjennetty tavarasta. Jumalaton homma on kyllä hankkiutua eroon vuosien varrella kertyneestä roinasta. Tavaroita läpi käydessä seasta löytyi myös joitain hienoja muistoja, jotka päätin ottaa mukaan. Huomenna sitten vielä lopullinen siivous ja viimeisten matkatavaroiden pakkaaminen.

Viikonloppuna vedin pari keikkaa. Ensin perjantaina Operation Ozzy soitti popparissa. Paikalla oli toistasataa Ozzy-fania ja meininki oli katossa. Bändikin pisti aika hyvän show'n pystyyn. Keikasta jäi muistoksi nippu loistavia kuvia, kun valokuvaaja Jaakko Manninen tuli paikalle dokumentoimaan iltaa kameransa kera. Valitettavasti Pekan ja Henrin yritykset kuvata keikkaa videokameralla epäonnistuivat molemmat.

Kuva: Jaakko Manninen Photography

Lauantaina oli vuorossa Dyecrest ja Kapteeni Å & perämies Paasonen Ristiinan Bar Footlessa. Paikanpäälle tullessani löysin miksaajamme Jussin virittelemästä baarin kokoon nähden humoristisen ylimitoitettua PA-laitteistoa. Homma oli vedetty ainakin riittävän isolle. Pian sen jälkeen kuulin, että keikka oli lähes loppuunmyyty jo ennakkoon. Ilmeisesti vielä kaikkien vuosien jälkeenkin kotikenttäetu on vahva Etelä-Savossa. Keikan alettua jouduin pian hämmennyksen valtaan yleisön laulettua biisejä mukana heti ensimmäisestä säkeistöstä ja suorastaan aggressiivisen kovaa.

Dyecrestin setin aikana baari oli aivan ääriään myöten täynnä. Kipparisekstetin tullessa lavalle yleisöstä oli hävinnyt ehkä vajaa kolmannes. Silti meininki oli edelleen katossa ja bändi jälleen intoutui ujuttamaan settiin yllätysbiisejä meiningin sitä vaatiessa. Keikan jälkeen hillitön roudaaminen ja sitten jatkoille. Jatkot olivat tällä kertaa A1-luokkaa. Isäntäväen tiluksilla oli soittopeliä jos minkämoista, ja musiikki raikasi iloisesti aamuun asti.

Jarkko kävi Jyväskylässä pariinkin kertaan viikonlopun aikana auttamassa kämpän tyhjentämisessä. Ilman sitä apua olisin suoraan sanoen ollut kusessa. Lisäksi Jarkko oli tietenkin keikkakuskina ja roudarina Ristiinassa.

Nyt pitäisi varmaan ottaa pienet unet ja aamulla alkaa pakkaamaan laukkuja ja puunaamaan kämppää.

Muokattu 30.10. klo 18.50: Ozzy-keikka oli toki perjantaina. Kiitos Kati. 

Praha T-10 päivää

Pönötyskuva kukkien kera.
(Kuva: Tapio Honkonen)

Lähtöön on 10 päivää. Ahkerat agenttini Prahassa ovat hommanneet minulle kämpän Tipsport areenaa vastapäätä Praha 7:ssa. Siitä on noin kuuden korttelin kävelymatka toimistolle. Kämppä sisältää jotain kalusteita ja esimerkiksi pesukoneen. Vuokra on noin 500 EUR kuussa, kun mukaan lasketaan sähkö ja kaasu ja mitänäitänyton. Sängystä puuttuu patja, joten matka paikalliseen Ikeaan on edessä heti, kun pääsen tiluksille. Mukaani otan Suomesta vain yhden ison matkalaukun ja käsimatkatavaralaukun. Käytännössä siis mukaan lähtee suunnilleen vaatteita ja duuniläppäri.

Ylimääräisiä sydämmentykytyksiä tarjoaa lentoalan työtaistelut. Sekä Norwegianin lentäjät että lennonjohtajat ovat menossa lakkoon juuri lähtöpäivänä. Lisäksi lennonjohdossa on myös työsulku-uhka päällä samalle päivälle. Käsittääkseni lentäjien lakko ei pitäisi vaikuttaa Suomeen ja lennonjohdon hässäkät koskevat kai lähinnä Tampereen aluelennonjohtoa (mitä lie se onkin), mutta kukapa niitä kerrannaisvaikutuksia osaa arvioida.

Olen hankkinut tšekin kielen kielikurssin. Englannillakin varmasti pärjää hyvin pitkälle, mutta tuntuisi tyhmältä jättää opettelematta uusi kieli, kun siihen on mahdollisuus. En valitettavasti ole ehtinyt käymään läpi vasta kuin ensimmäisen oppitunnin. Syytän kiirettä, mutta oikeasti se on saamattomuutta.

Tänään sain tyhjennettyä kämppää kivasti, kun äiti kävi pyörähtämässä. Pääsin eroon televisiosta, subbarista, levyistä ja isosta kasasta kirjoja. Lisäksi moottoripyörän satulalaukut lähtivät Mikkeliin minun kanahäkkiä täyttämästä. Onhan tätä romua vielä aika pajon täällä, mutta viikon päästä, kun Jarkko tulee hakemaan yhden kuorman, niin sen jälkeen suunnilleen kaikki mikä ei ole menossa kaatopaikalle on roudattu pois.

"Nyt vähän asennetta siihen poseeraamiseen"
(Kuva: Tapio Honkonen)

Eilen tanssittiin läkisäisiä Popparissa. Paikalle oli saapunut satapäinen joukko ystäviä kuuntelemaan Dyecrestia ja Petoniporsaita. Fiiliksiä on vaikea pukea sanoiksi. Ensinnäkin Dyecrestin comeback-keikka jo itsessään sai mielen herkistymään. Siihen päälle sitten vielä kaikki rakkaat ystävät, jotka olivat tulleet juhlimaan kanssani. Olen äärimmäisen otettu kaikesta saamastani tuesta ja lämmöstä.

Jyväskylä jää taakse ja samalla päättyy tämä yhdeksän vuotta kestänyt ajanjakso elämässäni. Onneksi nykypäivänä sosiaalinen media mahdollistaa yhdeydenpidon ystäviin vaivattomasti, vaikka välissä olisikin useampi tuhat kilometriä. Yksi osa sitä on tämä blogi, missä tulen lähiaikoina kirjoittelemaan boheemielämästäni Tŝekinmaalla.

Häikäilemätön mainos: Connection Fixer

Taas tulee oman edun nimissä kirjoitettua markkinointihuttua. Tällä kerralla Versine parantaa maailmaa auttamalla yhteysongelmaisia Android-käyttäjiä takaisin verkkoon.

Minulla oli ensimmäisen Android-puhelimeni kanssa kiusallinen ongelma. Puhelin pudotteli itseään verkosta lähes päivittäin, ilmeisesti vaihtaessaan 2G- ja 3G-verkkojen välillä. Lopputulos oli se, että puhelut kuin bittikin lakkasivat kulkemasta, eikä puhelin osannut aina oma-aloitteisesti hakea verkkoja takaisin. Valitin asiasta operaattorille, mutta sieltä suunnalta ei tullut mitään apuja. Lopulta jouduin lopettamaan 3G-verkon käyttämisen kokonaan, jotta ihmiset voisivat soittaa puhelimeeni.

Connection Fixer on yksinkertainen työpöytä-widget, joka herättää puhelimen verkkoyhteydet yhdellä painalluksella. Kerralla korjaantuu

• GSM
• mobiilidata
• Wi-Fi
• Bluetooth

Widget on tuttuun tapaan saatavilla Android Marketista naurettavan edukkaaseen hintaan. Kaikki kipinkapin ostoksille. :)

Häpeilemätön mainos: Kuvat.fi

Tämä on häikäilemätön mainos. Olen ollut pari kuukautta töissä Versine Oy:ssä. Versine on julkaissut ensimmäisen tuotteensa ja se on Kuvat.fi-sovellus Androidille.


Kuvat.fi-palvelu on espoolaisen Mediadrive Oy:n kehittämä ja ylläpitämä tuote. Palvelu tarjoaa ilmaiskäyttäjille 5GB tallennustilaa kuville ja videoille. Tarjolla on myös maksullinen 50GB Pro-versio, joka maksaa 24e vuodessa.

Kuvat.fi Androidille mahdollistaa kuvien ja videoiden lataamisen palveluun suoraan puhelimesta. Ohjelma tukee useita gallerioita sekä usean tiedoston lähettämistä kerralla. Kirjautumisen jälkeen Kuvat.fi näkyy jaa-valikossa aina kun haluat jakaa kuvia tapahtui se missä sovelluksessa hyvänsä. Suomessa hintaa ohjelmalla on 1,99e, maailmalla hinta vaihtelee paikallisen arvonlisäveron mukaan. Lisätietoja  ja kuvakaappauksia voi tiirailla Versinen tuotesivulta tai Android Marketista.

Disclosure: Jos jollekin ei vielä ollut selvä, niin minun taloudelliset intressini on välillisesti sidottu tämän tuotteen myyntimenestykseen.

Salasanoista osa III

Tämä on salasanoja käsittelevän artikkelisarjani viimeinen osa. Tässä kerron miten minä olen hoitanut omien salasanojeni hallinnan.


Disclosure: Mainitsen tässä jutussa muutamia kaupallisia tuotteita. Minulla ei ole mitään tekemistä niiden tomittajien kanssa eikä minulle makseta niiden mainostamisesta.


Hajoita ja hallitse
Olen vuosien varrella rekisteröitynyt kymmeniin tai kenties satoihin verkkopalveluihin. Minulla oli ennen muutama eri salasana, joita käytin eri palveluissa sen mukaan, miten tärkeiksi näin niiden turvaamisen. Ongelma salasanojen kierrättämisessä on se, että jos yksi palvelu on vastuuton ja tallentaa salasanat tekstinä eikä tarkistussummana ja juuri se palvelu krakkeroidaan, niin silloin rikollisilla on hallussa salasana, joka käy muihinkin palveluihin mihin olet rekisteröitynyt. Heillä on myös mahdollisesti sähköpostiosoitteesi, mikä on monissa palveluissa käyttäjätunnus. Heillä on helppo työ kokeilla varastamaansa salasanaa ja osoitetta suosituimpiin palveluihin.

Lääke tätä ongelmaa vastaan on käyttää joka paikassa eri salasanaa. Koska eri palveluja on kymmeniä on selvää, että jonkunlainen salasananhallintatyökalu on välttämätön. Minulla se on LastPass. LastPass muistaa kaikki salasanani ja täyttää ne automaattisesti puolestani. Minun tulee muistaa vain yksi turvallinen salasana avatakseni salasanaholvin ja sen jälkeen ohjelma hoitaa loput. LastPass on saatavilla Windowsille, OSX:lle ja Linuxille, sekä useille mobiilialustoille. Mobiilialustojen käyttäminen vaatii tosin maksullisen version, mutta onneksi se on naurettavan halpa, eli 12 USD vuodessa.

Heikko kohta
Jos olet hieman vainoharhainen kuten minä, olet jo varmasti tajunnut, että LastPass-holviisi tunkeutumalla hyökkääjä saisi salasanat kaikkialle. Onneksi se on käynyt mielessä myös palvelun kehittäjillä. Kaikki salasanat kryptataan asiakkaan koneella, jonka jälkeen ne läheteään LastPass-severille, missä ne kryptataan uudestaan (käsittääkseni useampaan kertaan). Heillä siis ei ole missän olosuhteissa pääsyä käsiksi sinun salasanoihisi, eikä siten ole tunkeutujallakaan.

Entä keyloggerit? Niitä tilanteita varten, kun joudut kirjautumaan julkiselta koneelta LastPass antaa useita vaihtoehtoja turvata tilisi. Ensimmäinen vaihtoehto on kuvaruutunäppäimistö. Silloin salasanasi on vain hiiren liikettä ruudulla, eikä keylogger saa sitä. Toinen vaihtoehto on kertakäyttösalasanojen käyttäminen. Ne ovat tosin julmetun pitkiä, eivätkä siten kovin käteviä. Kolmas vaihtoehto kahden tekijän autentikointi. Yubikey on pienen USB-tikun kokoinen laite, joka näkyy tietokoneelle USB-näppäimistönä. Se syöttää yhdellä napin painalluksella 20 merkkiä pitkän kertakäyttösalasanan, joka siis vaaditaan tavallisen salasanasi lisäksi. Hyökkääjän on mahdotonta avata tiliäsi ilman salasanaasi ja Yubikeytäsi. Yubikey maksaa postikuluineen ja veroineen noin 25 EUR.

Nyt voin käyttää jokaisessa palvelussa eri salasanaa, eikä minun tarvitse muistaa niitä, joten ne voivat olla vaikka kymmeniä merkkejä pitkiä. Minun tarvitsee vain muistaa LastPass-salasanani ja pitää visusti huolta Yubikeystani.

Salasanoista osa II

Edellisessä kirjoituksessa esitin, että datan kryptaamiseen käytettävän salasanan tulisi olla vähintään 19 merkkiä pitkä ja käyttää isoja ja pieniä kirjaimia, numeroita sekä erikoismerkkejä. Luulisin, että suurin osa käyttäjistä pitää moista ratkaisua käytännössä mahdottomana. Tietoturvaguru Steve Gibson on keksinyt tavan, jolla voi tehdä erittäin vaikeasti arvattavia salasanoja.


Tämä juttu tulee hyvin pitkälti olemaan referaatti podcastista, jossa Steve Gibson esitti niksinsä. Suosittelen kuuntelemaan sen, koska siinä asia on selitetty erittäin selkeästi.

Miten salasanoja murretaan?
Salasanojen koneelliseen murtamiseen on kaksi tapaa. Ensimmäinen ja nopein on sanakirjahyökkäys. Siinä käytetään nimen mukaisesti sanakirjaa ja kokeillaan kaikkia sieltä löytyviä sanoja. Mikäli sanakirjahyökkäys ei toimi hyökkääjä joutuu käymään läpi kaikki mahdolliset merkkiyhdistelmät. Sanakirjahyökkäyksessä arvattavia sanoja on vain kymmeniä tai satoja tuhansia, mikäli käyttäjän äidinkieli tunnetaan. Kun arvauksia voidaan tehdä jopa satoja miljardeja sekunnissa on helppo ymmärtää miten oikean sanan käyttäminen on katastrofaalista murtovarmuuden kannalta.

Sanakirjahyökkäystä voidaan kehittää helposti kokeilemalla muutamia variaatioita jokaisesta sanasta. Esimerkiksi l33t 5p34k ei pelasta, kun implementoidaan muutamien merkkien korvaaminen saman näköisillä numeroilla. Lisäksi on helppo kokeilla numeroiden lisäämistä sanan alkuun ja loppuun. "kissa12" ei oikeasti ole salasanojen eliittiä, vaikkakin legendaarinen.

Kun edellä mainitut keinot on käytetty, niin hyökkääjälle jää enää yksi keino. Se on järjestelmällisesti käydä kaikki merkkiyhdistelmät läpi. Tämä tapa tunnetaan nk. brute force eli raaka voima -menetelmänä. Raakaa voimaa vastaan suojautuminen tapahtuu edellisessä jutussa käsitellyin keinoin: kasvattamalla salasanan merkkiavaruutta ja pituutta.

Miten tehdään helposti muistettava turvallinen salasana?
Kun ymmärrämme murtajien keinot voimme keksiä vastalääkkeen. Tarvitsemme siis salasanan joka on pitkä ja joka käyttää kaikkia merkkiluokkia, eli 95 merkin avaruutta. Vastaus on salasanojen toppaaminen. Ota siis joku lyhyehkö salasana, joka käyttää isoja ja pieniä kirjaimia sekä numeroita. Sen jälkeen toppaa salasanaa erikoismerkkikuvioilla kunnes se on tarpeeksi pitkä. Esimerkiksi:

.....#*#*Kissa12*#*#.....

Esimerkki on 25 merkkiä pitkä ja sen murtamiseen menisi reilusti yli 100 vuotta, vaikka otetaan huomioon laskentatehon jatkuva kasvaminen. Kuitenkin on helppo nähdä sen säännönmukaisuus, mikä tekee siitä helpon muistaa. Tuota säännönmukaisuutta on koneen mahdoton arvata tai ennustaa, joten se on salasanana yhtä vaikea arvata kuin täysin satunnainen 25-merkkinen salasana 95 merkin avaruudesta, vaikka sen todellinen entropia on huomattavasti pienempi.

Jokaisen pitää keksiä oma tapansa topata salasanansa ja pitää se visusti salassa. Onneksi se on helppoa. Tällaisen salasanan huono puoli on sama mikä on sen etu: helppo muistettavuus. Jos joku sattuisi näkemään sen kirjoitettuna lapulle, niin se on helppo painaa muisiin sekunneissa, toisin kuin täysin satunnainen merkkijono.

Seuraavalla kerralla kerron, miten minä hallitsen salasanojani.